"Yksinkertainen kaunis" (001.)

1976-77 ajatuksemme pyörivät hurjan paljon bändiasioissa, haaveilimme olevamme lavalla rockbändin kera ja piirsimme kilpaa muistaakseni siihen liittyviä kuvia. Ainakin itse tein sellaisia useita ja ne ovat kaikki täällä nähtävissä nyt. Tässäkin kuvassa olen kuvannut 3 ystävääni - minä itse sain kai sähköiskun mikistä ja taidan puklata sen johdosta kai? Tämä on virallinen ensimmäinen tekemäni kappale, mutta 2 edeltävää aihiota tein soivaan muotoon vasta 2025. Niiden paperit ovat nähtävissä kappaleissa 439. ja 440. Papereista näkee, että olen yrittänyt kirjoittaa kitaran kielet ja nauhat samaan tapaan ihan luonnostaan, kuin oikeassa tabulatuurikirjoituksessakin tehtiin. Mitään en tiennyt musiikista, soinnuista, säveltämisestä, nuoteista, ja hyvin muistan, kuinka avuton olo minulla oli, kun yritin ymmärtää, miten musiikkia sävelletään ja myös merkataan ylös omia kappaleita.

"Hippla GT 850cc WC" (002.)

70-luvulla minulla oli eräs luokkatoveri, joka muistini mukaan hoki usein tuollaista fraasia (Hippla GT 850 kuutioinen WC), josta olen kappaleen nimen ottanut talteen.

"Enkeli-Farssi" (003.)

Tämä kuva on itse asiassa suora näkymä huoneeseeni Punkaharjun 'Valkoisessa talossa' (joka nyt taitaa olla keltainen) (1976?), aseman vieressä. Jopa seinällä olevat styrox-levyt karttoineen ja kaukoputkineen ovat todellisia asioita. Kappale itsessään on hieman nolo asia minun tuotannossani, koska lauluosuuden lauloin nauhalle ihan improvisoidusti ja sanat ovat myös sen mukaiset. Kaverit soittivat, minä lauloin.

"E-duuri Boogie" (004.)

Unohdin, että ennen Singular Bandiä, mietimme kovasti porukalla, mikä bändimme nimeksi voisi tulla; pidimme jopa äänestyksen asiasta ja voittajaksi selvisi "The Rate of the Light". Tämän biisin kuvassa lienee se kokoonpano piirtämänäni: vasemmalta Kimmo Mäkelä, minä ja rumpalina Seppo Räsänen. Soittimet ovat sen ajan mukaiset, mitä omistin: Kimmolla joko paska, jonkun omatekemä lankku, (minun kitarani), josta puuttui kirkkain e-kieli, tuskin vielä Framus-kitarani, joka sekin oli punainen, minulla selässäni Landolan huono kitara ja rumpali istuu rikkinäisten Szpaderski -rumpujen takana, jonka tomin pidike oli hajalla, pellin rumpali takoi koulussa kuparilevystä, jne. Eli täysin autenttinen kuva! Itse kappale voi ollakin tuolta ajalta, perusrokkia, jota nauhoittelin ja yritin vuosien varrella saada järkevään asuun useitakin kertoja. Tämä versioni jäi henkiin. Onhan minulla tuolla akustisella kitaralla kasetille nauhoitettuja versioita hyvinkin runsaasti tallella, tietenkin. 1983 sain aika kehnon 4-raitakelanauhurin hankittua ja tein sillä ekoja moniäänisiä nauhoituksiani ja kokeilujani.

"Nimetön / Paras ystävä" (008.)

Tämän kappaleen nimi, (jonka teeman huomasin vasta joitakin vuosia sitten muistuttavan Peppi Pitkätossun musiikkia) tulee siitä, että meille tuli riitaa parhaan kaverini kanssa, ja mykkäkoulu taisi jatkua jonkin aikaa, ja minulla taisi silloin olla tapana alkaa piirtämään ('Sattuma-piiroksia'), edes jotakin, ja noista kuvista voi huomata, kuinka niiden luonne vähän kerrassaan muuttui realistisemmaksi, kun riita alkoi laantua... Minusta aika mielenkiintoinen huomio.

"Musiikin alkeet" (009.)

Tämän kuvan piirsin sairaalassa, nielurisaleikkauksen jälkeen, 1979. Oli tylsää ja ikävöin omaa musiikkihuonettani 'Valkoisessa talossa' Punkaharjulla. (Toinen kuva esiintyi jo edellä!) Teksti kertoo rehellisesti, millaista oli soittamisen alkutaipaleeni, paskoja laitteita, jne.

"Fobia" (010.)

Kappaleen nimenä oli alkujaan "Roomalaisten kauhu", eli Jeesus-juttu. Myöhemmin muutin tekstin kertomaan kuvitteellisesta ekasta keikastamme, ja teksti on omalta kantiltani ihan paikkansa pitävä.

"Lady & Miss" (014.)

Talo kuvaa Punkaharjulla olevaa - ainakin silloin oli (1976-77) - Tynkkysen taloa. Kappale itse syntyi, kun kävelin kotiini ystäväni luota talvisessa pimeydessä. Olen aina ollut varuillani karhujen takia, ja kuljetin mukanani usein saksalaista pistintä ja katsellessani tähtiä taivaalla, en pelännyt enää mitään. Kappale syntyi silloin kotimatkalla, ajattelin sanoja ja voi olla, että musiikkiakin jotenkin, ja muistelen, että kappale valmistui sitten aika helposti. Englannin kielisenä tosin, siitä tuo nimi sille jäi.

"Komeesti Boogieta" (015.)

Jälleen teksti kertoo bändihaaveistani, kuinka saisin musiikkilleni ihmisten hyväksynnän ja ymmärryksen. Teksti toimii suomeksi vähän tökerösti ja olen yrittänyt saada siitä edes siedettävän version talteen. Usein piirsin samat (varhaiset) musiikki-ystäväni noihin kuviini (Raimo Sairanen, Kimmo Mäkelä, Seppo Räsänen, Juha ja Sami van Ingen, Urpo Turtiainen, Timo Lähteenmäki, jopa Pekka Nikulainen, Harri Kettunen ja Kokon Uttokin näyttää olevan yhdessä kuvassa silinterihattu päässään, ym.). Tosin arvelen, että kaikista ei kuitenkaan edes tullut soittajia. Mutta emmehän silloin sitä voineet tietää.

"Tehtiin biisi" (016.)

Tämän kappaleen teimme jammaillessamme, yhdessä Juha van Ingenin kanssa. Olen sen kai säveltänyt tähän asuun omin nokkineni, mutta hänet muistelen tämän yhteyteen. Kitaroilla molemmat vain soitimme tätä.

"Älä mua jätä!" (017.)

Olen aina halunnut toteuttaa musiikkiani voimakkaiden tunteiden tulkkina ja tämä lienee ekoja sellaisia tekeleitäni. Rakenne oli jo silloin hieman erikoinen, mutta usein annan aivoituksieni jäädä elämään, alkuperäisessa asussaan. Liitin tähän aiheeseen löyhästi liittyvän piirrokseni, ehkä 80-luvulta. Tiedän piirroksen idean olevan rajun liikkeen (kolarin) tallentaminen paperille piirrokseni avulla.

"Eloisa?" (021.)

Tämä kappale syntyi - ehkä jopa unessa - herätessäni, ja se oli muistaakseni valmis heti..? Niin muistelen. Tekivät remonttia Punkaharjun asemalla 1978 ja maalari oli erään bändin rumpali ja tuleva ammattikoulukaverini Jälä. No, biisihän kertoo, kuinka ihminen pilaa kaiken Maassa, vaikka ei minulla oikeasti kuulentoja vastaan ole koskaan mitään ollut, mutta alkuperäisessä tekstissäni taisin vähän siihen suuntaan runoilla. Tekstiä olen muuttanut hieman, koska se oli vielä huonompaa silloin alkujaan. Siksi avaruusaiheinen piirrokseni.

"Huviniemi" (022.)

Jälleen bändiaiheisia piirroksiani. Teksti muuten on täysin totuudenmukainen, ihan 100%. Toisen kuvan bändi taitaa kuvata Status Quoa, joka on aina ollut suuri oma suosikkini. Elämäni toinen itse ostamani levykin (1974) oli Status Quon "Quo". Ja siltäkin levyltä bändimme Singular Band soitti 3 kappaletta covereina. Kaikkiaan soitimme 9 Status Quo -coveria.

"Ikuinen unelma" (035.)

Rakensin paskalaudoista ja muovikelmusta 'Observarovion' pihallemme, oli tarkoitus tarkkailla kaukoputkellani tähtiä. Aika vaisuksi se taisi jäädä, keitin kerran samovaarilla siellä teetä - ainakin. Mutta muuten se oli tärkeä rakennelma ja biisikin kertoo niistä ajoista. Muitakin piirroksia on olemassa tuosta häkkyrästä. Osan sanoista improvisoi Petri Manninen, n. 1980. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että hänen tekstiään laulan ohessa. Eka piirros on oikea oljyvärimaalaukseni, ihan paprulle vain. Toisen piirsin, kun Punkaharjulla laitoin nauhoituksen päälle, ja annoin joidenkin lasten rauhassa improvisoida ja luoda omaa avaruusaiheista kuunnelmaansa (Mars-planeetalla). Itse olin toisessa huoneessa ja piirsin muutaman kuvan sitä mukaa, kuin heidän mielenkiintoinen tarinansa eteni. Kuunnelmassa oli timanttivuori, naruköysi ja pyssy siihen, ym. Hieno tarina!

"Rauhan Laulu" (041.)

Tulin kai viimeiselle lomalleni Intistä ja tein kappaleen niitä aikoja. Version huuliharppu on hieman alavireinen minun korvaani. Piirros 1 on peräisin ystäväni Jukka-Pekka Piepposen ohjelmoimasta Atarille tarkoitetun pelin aihiosta. Hän ohjelmoi ja minä piirsin kuvia. Kuvassa suomalaisia sotilaita korsussa. Kuvan 2 olen ehkä piirtänyt n. 1972, 12-vuotiaana. Siinä on Hitlerin lapsiarmeijan sotilaita. Kuva 3 on Atarilla piirretty joulukortti, tein niitä muutamia ja lähetinkin niitä eteenpäin. Piirros 4 on kai edelleen vuoden 1972 satoa, luulisin. Se on eräänlaisen 'piirrostaistelun' lopputulos.

"Humanoidi" (087.)

Kappale on alkujaan sävelletty 1984, mutta tein siihen paljon muutoksia 2014 näköjään. Varsinkin tekstiä muokkasin paljon. Piirroksissa näkyy taas rakkauteni avaruusasioihin. 2 viimeistä ovat huumoriani. Piirros 3 näyttää, kuinka tarkkailemme yötaivasta 'Observaroviosta' ystäväni kotipihalla. Sillä välin humanoidi on käynyt katsomassa, mitä touhuamme, emmekä itse tiedä mitään siitä. Piirros 4:ssä metsuri taisi törmätä UFO:n.

Air no. 2, e (098.)

Tämä kappale on aina ollut minulle hyvin rakas työ. Piirros 2 on minulle ensimmäinen piirokseen siirtämäni, musiikista syntynyt tuntemus, olisiko se jopa Bachin mainitsemaa affektioppia? Siinä on pari luostarin munkkia. 2 muuta piirrosta ovat Atari STe:llä piirtämiäni 'munkkeja', olen siten ne nimennyt.

"Shotdown" (173.)

"Shotdown" -nimi biisilleni tulee Hawkwind -yhtyeen kappaleesta "Shotdown in Flames". Piirros taas liittyy siihen, että muistaakseni tulin kai koulusta kotiin (1976?), ja olin ostanut uuden tushipakkauksen. Piirsin saman tien ison määrän piirroksia niillä sellaisenaan, ja tämä on yksi niistä nopeista töistäni. Kone lienee Halifax (en koskaan piirrä mallista, vaan aina päästä). Olen aina tykännyt piirtää nopeasti ja saada liikkeen tallennettua paperille elävänä.

"Kylmä kivi" (178.)

Minulla on jotenkin sellainen käsitys, että olen ajatellut äitiäni aika paljon tehdessäni tähän sanoja 2003. Musiikin aihio on syntsaimprovisaationa syntynyt jo 1998. Äitini kuoli 2004, eli yhteys sanojen ja hänen välillään on aika looginen. Kuva taas liittyy piirtämiini huumorijuttuihin, aikoinaan Hymy-lehdessä oli Puutaheinää -osuus - nämä edustavat samaa linjaa. Vitsipiiroksiani on olemassa 47 kpl.

"Kysyit Jeesuksesta..." (200.)

Tyttäreni kysyi joskus kouluasioihin ehkä liittyen Jessuksesta... No, minä olen ateisti, joten en pysty vääntäytymään mihinkään sovinnaiseen rooliin, varsinkaan tässä asiassa. Biisi kertoo niistä ajatuksista, joita itse pyörittelen päässäni, uskontoon liittyen. Piirros taas on vitsi, muistaakseni ammattikouluajoiltani sähkölinjalta, "Ensimmäinen ristikytkentä".

"Tölli" (210.)

Kappaleeni nimi, on "Tölli", ja sävelsin itse kappaleen, kun olin lukenut Maikki Järnefeltin (tai hänen matkoistaan tännekin päin kertovan) kirjan. Koin voimakkaana tekstin ilmapiirin. Näitä 'tölli' -piirroksia minulla on useampia ja pidän niiden piirtämisestä - nopeasti ja kokonaisuus hahmottaen.

"Innovaatio" (213.)

Biisistä oli alkujaan olemassa vain alkuosa, mutta jossain vaiheessa olen sen valmiiksi asti säveltänyt. Itse pidän kappaleesta kovasti. Ai niin: se kertoo ystäväni Urpo Turtiaisen minulle 2003 - kun aloittelin uudelleen tätä bändihommaa - lainaamista soittimista; kitara, joka oli vuosia ollut unohdettuna saranissa, tai jossain pahassa paikassa (matala e-kieli ei ollut oikein kunnossa, ehkä kaulakin hieman kiero). Ja rummut - kiitos niistä, Urpo, sinne jonnekin... Mutta hän antoi minulle mahdollisuuden vielä uudelleen päästä tähän bänditouhuun mukaan. Olen siitä erittäin kiitollinen. Piirros on vain yksi monista, näyttää olevan tyttö-basisti.

"Omituista" (219.)

Kappele on aina ollut omakuva minusta itsestäni. Kuvat liittyvät siis vain 'erikoisuuden', 'omituisuuden', käsitteeseen. Ekan piiroksen nimi on "Korvat koon mukaan". Toinen piirros on omakuvani peilin kautta. Olen siinä joko saanut, tai odotan innolla sen saapumista, 20-osaista musiikin kirjasarjaa, "The New Grove's Dictionary of Music and Musicians". Muuten... biisissä kuuluu ainoa isäni vanhalla harmonikalla soittamani pikku-melodiasoolo. Enhän osaa harmonikkaa soittaa. Se saa kitaristi/pianistin aivot sekaisin.

"Meidän vehkeet" (229.)

2003 aloimme soitella bändimusiikkia siskonpoikani ja hänen ystäviensä kera. Minulla oli pelko, että naapurimme hermostuvat siihen meteliin ja sävelsin siksi tämän kappaleen. Mutta naapurin 'setäpä' sanoi vain, että antaa palaa vaan, tai jotain sellaista. Joten oli hyvät naapurit, ainakin meillä. Hain myös siihen aikaan jopa apurahaa musiikkitouhuihimme, mutta turha toive... Kuvissa taas bändipiirros, basisti (joka on toisessakin kappaleessa), ja rumpali-piirros. Siis bändimme jokaiseen soittajaan viittaava kuva. 2 viimeistä ovat PC-piirroksia.

"Bass Jam no. 1" (243.)

Kuva esiintyy toisenkin kappaleen liitteenä ja on PC-piirrokseni.

"Niin kaukana..." (246.)

Kappale on aina ollut oma suosikkini, mutta ehkä en osaa sitä toteuttaa niin, että se olisi todella onnistunut kuultava. Piirros liittyy tähän vain löyhän tekstiyhteyden kautta. Piiros on hyvin vanha, kai 70-luvulta. Siinä brittien Ark Royal -lentotukialus uppoaa.

"Uros" (247.)



Tämä kappale on minun huumoriani, eikä se taida aueta kaikille. Mutta minusta se on ok sävellys. Liitin siihen ison kasan noita vitsi-piirroksiani, ihan muuten vain, koska on huumoribiisi. Sävelsin tämän Piispanmäen koulun vahtimestarina ollessani 2004, koska iltaisin oli hyvin hiljaista ja tylsääkin, taisi olla siis koulujen loma-aika. Rehtori Turtiainen tiesi, että sävelsin ja soitin tappaakseni aikaa ja kiitin häntä omien biisieni CD:llä, kun sopimukseni loppui. Sävelsin siellä 3 kappaletta, tämän, "Aamuyön" ja kappaleen "Proge Jam (Aikataulu)". Ja äitini kuoli täällä työskennellessäni. Rehtori antoi minulle 20 €, että ostaisin hänelle kukkia, tai seppeleen. Taisin olla niin rahaton silloin...

"Jospa vain..." (249.)

Kappale syntyi soundien etsimisen yhteydessä vahvarista, sanat ehkä vähän myöhemmin, en muista enää. Eka vahvarini taisi pian sipata näihin aikoihin. Kuva löytyi hoitoalan paprujeni joukosta, monisteen reunasta. Senhän jätin kesken, sen koulun...

"...Luovutan aina ajoissa!" (253.)

Tosi tarina tässäkin. Menetin yöuneni jonkin riidan takia ja tein samana yönä tämän kappaleen sen johdosta. Kuvassa on ehkä ihminen ("Duke 1"), jonka luonne voisi kuvata aihetta: luovuttaa aina, ennen kuin...

"Pian myos minä..!" (262.)

Lauloin ja soitin tämän kappaleen Talvisalon pienille oppilaille ja heidän opettajilleen ja avustajilleen - olisiko ollut 2013? Ja toisenkin, "Nostalgia (Maria)", kitaralla ja pianolla säestin. Aika surullinen aiheeltaan tämä varmaankin on, mutta toinen... hmm... no, onhan siinäkin pelottavia vertauksia... Ei mahda mitään. Piirros liittyy taas niihin vitseihini.

"Ruusu" (268.)

Kappale on yksi omista suosikeistani. Piirros taas ("Mummu") on sellainen ohimenevä, nopea sutaisu (PC-piirros?), joka kuitenkin elää..! Nimi + kuva yhdessä ovat huumoria.

"Musta Neilikka" (269.)

Ehkä biisissä on jotain, miksi olen liittänyt tämän kuvan kappaleeseen... Piirroksen nimi on "Duke 2".

"Tähdenlento" (272.)

Muistelen, että sävelsin tätä jotenkin... ongelmallisella feelingillä. Mutta tähdistä ja avaruudesta saan aina innoitusta, aina, ja kappale siis valmistui kuitenkin. Kuvat liittyvät tähdenlentoon siis vain lähinnä realismitasolla ("Meteorisade" I ja II). Tosin aika murikoitahan nuo piirroksissa ovat.

"Joululaulu" (273.)

Itse rakastan tätä sävellystä, inkkari-teemoista huolimatta. Piirrokset taas ovat Atari STe:llä piirettyjä joulukorttejani, joskus 90-luvulla kai. Viimeinen kuva esiintyi jo "Rauhan Laulussa".

"Taiteilijan elämää" (280.)

Kuvat liittyvät vain luonteensa puolesta sävellykseen; hienostuneet "Narri ja kaartilainen".

"Mistä tulit sä..?" (288.)

Tämä kappale on yksi omista suosikeistani, vaikka siellä on yksi lyhyt, rytminen kökkö musiikissa. Kappale on aina innoittanut mielikuvitustani, siis tekstikin, joten kuvaa oli helppo lähteä kehittämään piirrokseksi.

"Huone" (298.)

"Huone" kertoo Savonlinnan Haka-alueen asunnostamme joskus 1980 -luvun alkupuolella kai, kun saimme isännöitsijältä luvan maalata ja rassata kämppää isännöitsijän laskuun. Piirrän tähän varmaankin pian uuden kuvan, koska tämä sisältää ihan liikaa perspektiivivirheitä (tai sitten en...). Mutta biisistä olen aina pitänyt, soolojenkin puolesta.

"Veljeni" (303.)

Kappaleen sävelsin 2007, käytyäni psykologin testissä, saadakseni diagnoosin mahdollisesta Asberger-oireyhtymän osuudesta omassa persoonassani. Puhdas sellainen en kuulemma ole, mutta sen spektriin kuuluvia piirteitä minulla testaajan mukaan on. Itse olen sen jo ottanut omakseni, omaan itseeni kuuluvaksi, ja nautin sen mahdollisista hyvistä ominaisuuksista tekemisissäni - eli olen sinut itseni kanssa - minun ei ole enää vuosiin tarvinnut etsiä itseäni. Mutta noihin aikoihin, kun sävelsin tämän, myllerrys oli suuri: tuntui, että "Enkös' minä sitten ole ollutkaan Minä? Olenko tulevaisuudessa jonkinlainen eri persoona, jonka tulee kokea maailma eri tavoin?" No, biisistä saa paremmin kuvan, miten mieleni myllersi.

"Yksinäisyydestä" (310.)

Teksti on Keijo Naskin kynästä ja se on vaikuttanut minuun paljon. Hän kuvaa yksinäisyyttä niin vahvassa persoonassa, että koen itse sen jopa jotenkin paholaisena, piruna, tms. Kuvan piirsin sen tunteen ohjaamana, kai noin 2024 paikkeilla, eli uusi piirros, mikä on jo aika harvinaista minulla; musiikki itse vie miltei kaiken aikani.

"Miettivät kalat" (316.)

Merja Ritalan teksti Savoon liittyen. Kunhan tuhersin ajankulukseni tällaisen pienen työn kappaleen kylkiäisiksi.

"Kuunkaari ja Valo" (318.)

Innostuin edellisen työn huumassa piirtämään tähänkin, Merja Ritalan tekstiin säveltämääni työhön, kuvaa, jossa peurakin juoksentelisi; enhän minä osaa elukoita piirtää..! Perkele! Vähän otti päähän. No, kuva on ilman peuraa, mutta onpahan edes kuva, joka syntyi tekstin pohjalta.

"Revontulen verenpuna" (322.)

Merja Ritala kirjoitti muinaissuomalaiseen, tai Kalevala-ympäristöön sijoittuvan tekstin, ja minulla oli Sulkavan ja ehkä toisenkin Linnavuori-reissun innoittamana pari historialliseen aiheeseen liittyvää piirrosta ja olen ne liittänyt sävellykseenkin. Piirrokseni eivät ole kovin hyviä, mm. anatomisesti, mutta tilanteet ja informaatio ehkä korvaavat niiden puutteeita?

Preludi - "Armeijat" (331.)

Luin Julius Caesarin kirjan "Gallian sota" ja se innoitti minua tekemään listaa Galli-heimoista ja niistä tuntemuksista, joita epätoivoiset ihmiset sotajoukoissa ehkä tunsivat. Alussa on Preludi (alkusoitto), jossa käytin - tai ainakin yritin käyttää - pentatonista asteikkoa sävelkulkujen liikeissä, myös syntsasoundeja mukana. Liekö enemmän Baltialaista, vai Arabialaista, nuo minun kulkuni..?

"Mitä se nainen itkee?" (345.)

Merja Ritalan tekstiin säveltämäni työ vuodelta 2013. Bändiversio on mielestäni onnistuneempi, koska on nauhoitettu heti sävellyksen valmistuttua. Piirrokset ovat ehkä parin vuoden takaisia (2024?), nopeita sutaisujani taas.

"Samanlainen, kuin muut" (354.)

Sävelsin tämän työn, kun suomalaiset paskapäät kivittivät 2015 maahamme linja-autoilla tulleita pakolaisia ja toimivat muutenkin täysin aivottomasti. Voisi sanoa, että nuo ovat niitä harvoja kertoja, kun olen hävennyt olla suomen kansalainen ja suomalainen. Kuva itsessään on siitä hetkestä, kun sävelsin pihallamme tätä työtä.

"Unen rajoilla" (362.)

Tämä sävellys on oma suosikkini, tuon numeroltaan edeltävän kera. Se johtuu nähdäkseni siitä, että näiden sävellysprosessilla oli jokin tavoite - se tavoite oli opetella soittamaan erittäin hidastempoista rytmiikkaa, lähinnä rummuilla, koska minulle siinä on jotain mystisen vaikeaa, siis sen tarkan rytmiikan ylläpitäminen. En tiedä, miksi, mutta nämä 2 sävelsin itseäni varten tuossa tarkoituksessa. Piiroksen tein äsken juuri (2026), mutta orig. luonnos voi olla vielä jossain paprujeni joukossa, jonka piirsin heti herättyäni; eli tämän kappaleen teksti on peräisin ihan oikeasta unestani. Piirros ei ole kovin onnistunut, mutta en ole turhan nirso, kun saan kuvan tähänkin biisiin.

"Ystäväni - kuka soittaa kelloja?" (370.)

Nauhoitin tästä työstä jopa videon, mutta näköjään hävitin myös sen jossain välissä aika pian - kuva on siitä PC-kameran videosta napattu. Kappaleesta on useampi versio sivustollani, tämä on v. 4

"Vanha mies" (372.)

Tapasin töissäni vanhan miehen, juttelimmekin jonkin verran ja tekstissäni olevat asiat ovat aika pitkälle puhdasta totta. Vain ihminen, joka sai miehen hymyilemään, en ollut minä, vaan työtoverini Heidi. Liitin ekan kuvan tähän aiheen sopivuuden takia, mutta olen sen piirtänyt Dostojevskin kirjan innoittamana, piirroksen nimihän on "Vanha mies (Dostojeskista)". Toka kuva on kännykkävideosta napattu, jonka vaimoni kuvasi. Siellä vilahtaa rakas koiramme Musca ja pari kissaammekin.

"Joki, jolta silta puuttuu" (376.)

Mietin yleensä aina, töissäkin ollessani, sävellyksieni ratkaisuja ja ongelmia, ja voi olla, että lauloin tämänkin työ osuuksia Merja Ritalalle puhelimessa, kun olin töissäni. Kuva on Jukka-Pekka Piepposen kanssa työstämästämme Atari STe:n pelistä, Jussi ohjelmoi ja minä piirsin.

"Sentimental Piece ('Musca')" (386.)

Rakas Musca-koiramme menehtyi 2022, ja sävellyksen omistin Muscan muistolle. Se nukkui jaloissani, kun sävelsin alkuosaa pianolla, ja oli jo poissa, kun sain työn päätökseen. Toivon, että se kuuluu musiikista, se ero...

Waltz no. 3, C (389.)

Olen liittänyt tämän valssin mukaan kappaleen evoluutiosta 3 erilaista vaihetta; tuo on siis kappaleen kehityksen prosessia, kuinka se kehittyi lopulliseen asuunsa. Soivassa versiossa on sitten koko valmis nuottikuva.

"Kumara mies" (390.)

Merja kysyi, enkö ole tähän ja seuraavaan vielä piirtänyt mitään, joten aloin funtsimaan, saanko näihin inspistä kehittymään. Ajattelin vanhaa ukkoa tähän, tällainen siitä kuitenkin tuli, ja ilmeisesti minua käsitin Merjan tekstissään tarkoittaneen, (koska olin vähän aikaisemmin taas narissut puhelimessa maailman epäoikeudenmukaisuutta hänelle), ja hän nappasi täkyn heti. Mutta sama luonne minulla on aina ollut, eikä se siitä mihinkään ole muuttunut, nuori, tai vanha. Tässä seison leipomokahvilan vastapäätä Savonlinnan Talvisalon korkeilla kallioilla, kumartaen samalla niiden jylhyyttä.

"Selkään kirjoitettu 'X' " (391.)

Vaikea oli tähän keksiä mitään piirrettävää, kun aihe oli aika erityylinen, kuin mihin alan yleensä spontaanista piirtämään kuvaa. Ihmisiä ja eläimiä on minun hyvin vaikea piirtää, varsinkin elukoita.

"Edes' seisoa en voi Agricolan" (398.)

Aika ison nipun sävelsin näitä Merja Ritalan tekstejä 2024 kesällä. Otin kansion ja klassisen kitarani usein tuohon pihan pressupaviljonkiimme, ehkä oli valkoviinilasikin edessäni joskus... aurinko paistoi, oli lämmin ja hyvä olla. Olisiko niitä noin 25 kpl - ihan siltä istumalta, kehittelin laululinjoja ja kitaraosuuksia siellä katoksessa... upea muisto! Ja itse olen aina pitänyt tästä pikku laulusta, se on kepeä ja helppo omaksua. Huumoriakin siinä on mukana hienosti. Kuvan piirsin äsken, en oikein keksinyt mitään hyvää, joten piirsin siihenkin huumoria, Merjan tekstin mukaisestikin hieman.

"Toveri Prokofiev" (428.)

Tämä Merja Ritalan tekstiin tehty kappale on omasta mielestäni saanut ihan liian vähän huomiota - vaikuttaneeko asiaan kappaleen nimi (venäläinen), vai mikä lie, mutta piirsin jo senkin takia siihen nopean tuherroksen, että saan sitä esille enemmän.

"Varo tupakoivaa lintua" (431.)

Merja Ritalan sanoihin säveltämäni työ. Soiva versio on bändisoittimien kera. 2 muutakin akustista versiota kappaleesta on. Sutaisin tuohon minun näkemykseni linnusta, kun en elukoita osaa piirtää.

"Quotation" (439.)

Nämä peräkkäiset työt (439.-440.) ovat käytännössä minun ensimmäiset sävellykseni, ja papereista huomaa, miten ihminen, joka ei tiedä vielä yhtään mitään musiikista, yrittää edes jollain systeemillä saada merkattua ylös luomaansa musiikillista ideaa. Käytännössähän kyse on ihan puhtaasta tabulatuurikirjoituksesta. Soivassa versiossa olen tietysti soinnuttanut nuoruuden melodiaani eri tavoin ja tutkinut, onko siinä yhtään mitään ideaa. Mutta melodian olen saanut noista, ehkä 1975 piirtämistäni koukeroista.

"Treacherous Runaway Chase" (440.)

Nämä peräkkäiset työt (439.-440.) ovat, kuten edellä mainitsin, käytännössä minun ensimmäiset sävellykseni. Tabulatuurikirjoitukseksihan tuota voi jo sanoa, idea on ihan sama. Soivassa versiossa olen luonnollisestikin soinnuttanut ja kokeillut useampiakin sointulinjoja ja tonaalisia tehoja, ja tutkinut, kestääkö melodia millä tasolla sellaisia ja löytyykö jotain uusia yllätyksiä. Minähän olen nyt 66 -vuotias ja nuo melodiat on tuhertanut 14 -vuotias, eri lähtökuopissa oleva ihminen. Mielenkiintoistakin minusta..!

"Tiukkaan napitettu pappi" (443.)

Merja Ritalan tekstin pohjalta sävelsin tämän sekä bändivehkeille, että pianolauluksi. Kuvaan piirsin katolisen papin, koska heillä on jänniä nuo hatut, ja olen katsellut tiuhaan "Isä Camillo" -filmejä.

"Filosofiaa?" (445.)

Viime vuonna, 2025, minulle tuli suunnaton ikävä ja kaipaus, soittaa ja säveltää musiikkia rockbändille ja -soittimille... No, 8 kappaletta ainakin voisi asettaa tuohon kategoriaan siitä lähtien. Sanat ovat aina minulle se paskin osa - jos en puutu epäkohtiin, - tai kuten nuorempana, kirjoittanut rakkaudesta - niin ei minulla ole kenellekään mitään sanottavaa... Musiikilla minä voin kertoa paljonkin asioita, mutta... jokainen eläköön elämäänsä, kuten parhaaksi näkee. Runollisesti en osaa kirjoittaa, sillä olen myös lukenut koko ikäni teiteellistä ja asiatekstiä, en runoja. Ehkä niillä on yhteys toisiinsa, siis syillä. Kuitenkin - sain raavittua kasaan nuo sanat, ja loppujen lopuksi tunsin suurtakin tyytyväisyyttä, koska niiden kautta sain sävellettyä kappaleeseen hienoja melodisia ja rakenteellisia oivalluksia ja olen oikein tyytyväinen työhöni. Ainoa vituttava asia oli, että joku oli peukuttanut YouTubessa kappaletta, mutta ALASPÄIN. Miksi? Miksi ei voinut vain jättää kommentoimatta biisiä, jos siitä ei pitänyt? Vai olisiko sitten joku sanojen rakastaja närkästynyt tekstistäni roskana ja päätynyt tuohon valintaan? En tietäne koskaan. No kuitenkin, tuo kuva liittyy keskiaikaiseen maailmankuvaan ja se on minulle tuttu ihan pikkulapsesta asti. "Pikku-Jättiläinen" oli kirja, jota pläräsin hyvin tiuhaan ja kirjoitin tekstin ulkomuististani kappaleeseen ja kävin vasta sitten etsimässä kuvan ja tekstin a.o. kirjasta, että muistinko oikein. Siitä siis kuva.

"Hyvat ja Pahat" (448.)

Tämä kappale on syntynyt todellisesta tapahtumasta, vuosia sitten. Kuvaa en osannut piirtää mittasuhteisiin ja yritin lisätä sinne enemmänkin porukkaa, mutta mittasuhteet olivat päin hemmettiä niissäkin. Hankalaahan se on, kun ei anatomia ole hallussa piirtämistä yritettäessä. Ikävä niin.

"Raskas tango" (451.)

Tästä kappaleesta en osaa oikein sanoa paljoakaan, paitsi, että aihe saa minun teksti- ja musiikillisen kynäni elämään runsaammin, kuin tavanomaiset elämän asiat. Piirsin äsken (2026) tähän aika kehnon piirroksen, mutta liitin silti sen kappaleen mukaan.

"Kultaiset kengät" (452.)

Tämä kappale on mielestäni yksi kauneimmista ja onnistuneimmista yhteisistä töistämme Merja Ritalan kanssa. Merjan teksti on hyvin kaunista ja tunteellista... Kaunista...

"Syylä" (456.)

Tämä on minun mittapuullani hyvin laaja sävellys, siinä on vaikka mitä; käyrätovien aloitus pianon kera, rauhallista pianolaulua, raskaampaa bändiosuutta, klassisen ja sähkökitaran kaunis osuus, ja lopuksi 3-ääninen, pieni kuoro-osa plus jälleen käyrätorvi + pianolopetus. Lauluhan kertoo Donald Trumpin typeryydestä ja ahneudesta. Piirsin hänet alkutekstiin viitaten kiikkumaan pikkutyttönä.

--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---